Ookkei.. Eli tulin tänne eilen (12.10.07) Mummolaan. Täällä on mun ihana koirani Nino <33 (kuvan voit katsoa sivuiltani http://www.freewebs.com/darkin-nurkkaus) Kun tulin perille isän kanssa, menin heti Ninon kanssa lenkille. Kun tulin rupesin pelaamaan The Sims 2 Lisäosa Vuodenajat- peliä. Sitten menin nukkumaan :PP Aamulla kun Nino herätti 20 vaille 8 Pukeuduin, söin ja lähdin Ninon kanssa lenkille. Lähdin sen kanssa lenkille noin 8:30 ja tulin noin 10:30 :D Kirjottelen taas, nyt pitää mennä päivitteleen sivuja :DD nähään!! ps. Tuli vähän lyhyt, mutta eikai se haittaa :PP moikka!

Join: Kaakaota                                                                                                                                     Söin: Muroja ja leipää                                                                                                                            Mitä opin tästä päivästä: Älä ikinä käänny katsomaan samalla kun hyppäät.. ainakaan farkut jalassa!

Joo, eli en ole pitkään aikaan kirjoitellut, mutta voin luvata, että kirjoitan tänne joka ikinen päivä tästä päivästä lähtien! Aamulla menin 10 kouluun, mutta ylösnousu oli vaikea... Herätyskelloni rupesi pirisemään puoli yhdeksältä, mutta tietenkin minä vain pistin sen kiinni ja jatkoin sikeitä. Myöhemmin kun heräsin, tuli aikamoinen kiire, sillä kello oli jo puoli 10. Meidän piti tavata Tiian kanssa vakiopaikassa 20 vaille 10, joten puin äkkiä päälle, nappasin leivän, pomppasin pyörän selkään ja lähdin ajamaan kamalaa vauhtia risteykselle. Tiia odotteli minua siellä jo ja lähdimme kiireenvilkkaa pyöräilemään kohti koulua. Välitunnilla leikimme Tiian kanssa Norjanvuonohevosia ja hypimme "esteiden" yli. Esteet olivat tosiasiassa pukkeja, jotka seisoivat koulumme pikkupihalla. Hyppäsin yhden yli juuri kun Tiia huusi au! Käännyin katsomaan hypätessäni ja tietenkin tipuin spagaattiin... Reidestäni kuului outo naksahdus ja farkut repesivät. Miten noloa! Oli sitten pakko mennä sanomaan opettajalle, sillä en itse pystynyt kävelemään... Opettajamme (2m pitkä tyyppi kaikki sanovat Teroksi, koska sen oikee nimi on Tero XP) Tuli se sitten sinne jossa minä olin vielä Spagaatissa ja huusin sille kovaan ääneen, että Mulla on pienenpieni ongelma... No se sitten tuli ja nosti minut takaisin seisomaa, mutta enhän minä tietenkään pystyssä pysynyt... Polveni naksahti lujasti ja kaaduin suoraan päin pukkia... Opettaja kantoi sitten minut terkkarin luokse ja nyt mulla on todella inhottava ja ällöttävä tukiside joka ulottuu polvesta reiteen... Tulin kotiin ja olin tietokoneella, koska en muuta voinut tehdä, kun vaivoin pääsin ylös asti.. No täällä minä nyt sitten kirjoittelen ja tämän sanon teille: Älkää ikinä kääntykö katsomaan jos kaverinne huutaa au samalla kun hyppäätte! 

~Darkki

ÄÄÄÄÄÄK!!!! Huusin kovaan ääneen kun huomasin että olin jo 20 minuuttia myöhässä! Rupesin äkkiä pukemaan vaatteita päälleni ja ryntäsin keittiöön. Otin kaksi paussikeksi pakettia ja survoin kengät jalkaani. Kun olin ehtinyt puoleen väliin matkasta huomasin harmikseni, että minulta oli jäänyt reppu kotiin. No lähdin tietenkin takaisin päin ja oti reppuni. Kun saavuin kouluun oli se jo 20 vaille yhdeksän. Olin siis 40 minuuttia myöhässä koulusta. Kun olin saanut haukut ja torut niskaani aloin nolona tehdä äidinkielen tehtäviä. Kun pääsimme välkälle ryntäsimme: Tunturisuden, Gaken ja Ginin kanssa skeittirampeille. No tietenkin tylsän Sari opettajan piti nähdä meidät! Rampeille kun oli kiellettyä mennä kouluaikana. Sari hätisti meidät pois ja antoi varoituksen. Kun Sari oli lähtenyt juoksimme tietenkin takaisin rampeille. Kun välkkä oli loppunut menimme Ympäristöopin tunnille. No koulupäiväni ei teieä kiinnosta joten kelataan kolme tuntia ajassa eteenpäin. Kotona oli sikatylsää kunne Gake soitti minulle ja pyysi rullaluistelemaan. No minä hölmö tietenkin lähdin veljeni rullaluistimilla (koko 42) kun omani oisivat olleet kaapissa (oma kokoni on 38-39) en vain laiskuuttani jaksanut niitä kaivaa kun menin Gakea vastaan eräälle risteykselle (matka sinne on kaksi minuuttia) olin jo kaatunut puskaan kolme kertaa kaksi niistä oli ruusupuskia yksi lehtipuska. Kun olimme luistelleet Gaken kanssa 20 minuuttia lähdimme meille hakemaan juomapullot. Otimme pullot täyteen vettä ja lähdimme rullistelemaan pullot kädessä. Joimme vähän liikaa vettä (en kyllä tajua miten vedestä voisi tulla humalaan) kaaduin suoraan persuksilleni mäessä pullo lensi kädestäni kuin leppäkeihäs ja kieri mäen alas Gake oli kaatunut minua vastapäätä ja nauroimme kuin jotkut humanoidit kännissä. Kun matka taas jatkuin tulimme alikulkutunneliin. Gake kaatui ja hänen pullonsa lensi tien viereen mutta ei lähtenyt vierimään. Gake nauroi ja nousi seisomaan. Hän otti pullonsa mutta tasapino ei ollut oikein hyvä joten hän rupesi pyörimään hassusti. Gake puristi vahingossa pulloaan ja vesi roiskui minun päälleni ja asfaltille. Kun olimme päässeet mäen ylös menimme vähänaikaa suoraan. Sitten tuli alamäki ja olin juuri soittamassa luokkakaverilleni Markuksellle (luokkakaveri ja luokkakaveri niin varmaan) Aloin tietenkin huutaa... katkaisin puhelun ja työnsin puhelimen taskuuni. Viimehetkellä päätin kaatua joten kaaduin Gake teki samoin. Lopulta päätimme ettemme uskaltaisi mennä siinä kunnossa sitä alas rulliksilla joten konttasimme mäen alas. Lopulta kello oli 18 yli kahdeksan illalla joten lähdin kotiin arvatkaa olenko väsynyt kun kirjottelen tätä huoh! En jaksa enää painun suoraa tietä nukkumaan good night!

Heräsin sängyn alla villakoirien keskellä ja aloin huutaa niin kovaa kuin kurkusta pääsi. Äiti tuli katsomaan mitä minä raivosin, mutta ei nähnyt minua, kun huusin siellä sängyn alla hoksaamatta, että voisin tulla sieltä sängyn alta poiskin. Kun koiramme Nino tuli repimään minua hihasta raahauduin vihdoin pois sänkyni alta. Laahustin keittiöön jossa serkkuni, Isovanhempani ja isäni sekä serkkuni vanhemmat istuivat (olimme siis mökillä). Etsin itselleni vapaan paikan Isän ja Mummini välistä. Otin sämpylän ja mutustin sen ilman mitään. Sitten lähdin pihalle. Siellä oli mega-tylsää. Oleskelin siellä pari kolme tuntia kunnes aloimme lähteä ajelemaan kotia päin. Nukuin kolme neljäs osaa matkasta ja yhden neljäsosan piirsin. Kun olimme vihdoin kotona kävin suihkussa ja sitten aloimmekin veljeni kanssa tyynysodan. Nino innostui ja repi uudet tyynyt riekaleiksi elikkäs olemme nyt kumpikin arestissa 3kolme viikkoa. Onneksi tietokone on minun huoneessani joten voin rauhassa "tehdä" kotisivujani ja kirjoittaa tänne. No tästä tylsän tylsästä päivästä ei paljoa ollut kerrottavaa joten Bye bye vaan toivottavasti huomenna on hauskempaa. Loppu.